Jees, kiva reissu!
Tosiaankin Velez Malagan pikkukentällä kuikuilimme mainosrättejä vetävien pikkukoneiden haparointia, kun yrittivät saada mainosbannereita vaijerinsa perään - joiltain se kävi kyllä näppärästikin. Velez Malagan kenttä on pienille koneille tarkoitettu ns. "korpikenttä" eli siellä pilotit hoitavat keskenään lentelynsä ilman sen kummempaa lennonjohdon kontrollia. Hyvin tuntui toimivan.
Blues tuossa jo totesikin, että kentältä painuimme "jonnekin"
...eli aivan upeita vuoristoreittejä seuraillen etsimme sopivaan murkinapaikkaa.. ensimmäinen "löytömme" olikin tapahtumana vähintään puolikoominen. Totesimme tien varrella olevan sopivannäköinen "baari" ja kansaakin tuntui olevan kuin paremmissakin kyläjuhlissa... iso grilli tiristi upeita pihvejä, viini virtasi ja jengillä näytti olevan oikeasti hauskaa. Pyörät siis parkkiin ja sekaan!
Mutta hupsista... lompsimme herkullisten tuoksujen johdattamina valitsemaan pihvejämme... mutta kuinka ollakaan... jokin pikku kello rupesi takaraivossa kilisemään... ja ystävällisten moikkailujen jälkeen ei voinut muuta kuin tiedustella tarkemmin, millainen baari tämä oikein on... ilo ja hauskuus oli molemminpuolista, sekä meille että "isännille" kun totesimme todellakin olevamme keskellä paikallisten perheiden pyhänviettoa
Valitettavasti jouduimme siis jättämään kaihoisat katseet mehukkaille, juuri valmistumistaan odottaville pihveille ja selvästikin täyteläiselle viinille.
Tilanne oli niin vilpittömän hauska, että siitä ei jäänyt minkäänlaisia patoutumia kenellekään ja niinpä rautaratsumme suuntasivatkin vatsojemme mourinan saattamina vuoristoiselle baanalle, kohti uusia hauskuuksia. Seuraava yrityksemme kohdistui idylliseen pienen pieneen kylään, jossa paikallisen papparaisen ohjaamina parkkasimme pyörämme vehreiden lehtipuiden vilvoittavaan suojaan.
Pappa perusteli pitkään, miksi pyörät kannattaa pitää nimenomaan varjossa, sekä suositteli meille erityisen hyväksi osoittautunutta ruokapaikkaa aivan kulman takana. Pääsimme siis vihdoinkin mehevien pihvien äärelle, jotka vanhan perinteen mukaisesti olivat possun sisäfilettä. Nam!
Nautiskelu loppui aikanaan, eli taas jatkoimme matkaamme syvemmälle sisämaahan, ilman harmaintakaan aavistusta tai huolta olinpaikastamme... kaikessa yksinkertaisuudessaan nautimme rauhallisesta mopoilusta Andalucian hunajaisen auringon alla.
Loppujen lopuksi löysimme itsemme Antequeraan johtavalta päätieltä, jota pitkin lotkottelimme rauhallisesti kohti Malagaa... ja tokihan sitä piti bluesille näyttää katsastusasema - jos vaikka pyörää tarvitsee joskus katsastaa
Oli bluesilla näytettävää minullekin, eli sain kokea lentokoneen mentävän aukon Espanja -sivistyksessäni, kun bluesin johdolla painuimme Torremolinosin lentokentälle! (siis Torremolinos, eikä Malaga) ...kyseessä oli radio-ohjattaville koneille tarkoitettu pienkenttä, jossa oli oikein kunnon kiitoradat klubirakennuksineen - ja aktiivista lentotoimintaa. Silmäni iskivät välittömästi Venäläisen JAK55 -taitolentokoneen upeaan pienoismalliin... JAK55 -koneella olen aikoinaan lentänyt Venäjällä taitolentoa, eli kivat muistot palasivat mieleen. Otinpa koneesta kuvankin.
Päivän päätteeksi päädyimme siis Fuengirolan rannassa, itse asiassa aivan satamassa, veden ääressä olevaan enkkubaariin, jossa omistaja Tom yhdessä Venäläisen Natalia -vaimonsa kanssa kiikutti kuumaan päivään hyvin kontrastiksi sopivaa huurteista. Isäntäväki innostui kovasti mopoistamme ja kehotti seuraavan kerran rojauttamaan suoraan ovesta sisään, jotta "saadaan pikkusen säpinää" aikaiseksi
...ja kundi oli aivan tosissaan, tuplaovet ovat sen verran leveät, että siitä rautaratsut pujahtavat notkeasti suoraan pelipaikalle!
Ilta jatkui Los Bolishesin kujia ajellessa, mutta liikenneruuhkat olivat paikallisen Carmen -neitsyen juhlien johdosta enemmän kuin tukossa; jopa mopoilla oli lähes mahdoton liikkua. Painuimme siis parkkiin suomalaisten pitämän Witi -kuppilan pihaan ja tutkimaan talon antimia. Huurteista ja kokista löytyi kyllä riittävästi, mutta huikopalojen suhteen olikin hieman toinen tilanne - tiskit ammottivat tyhjyyttään.
Aikamme viisasteltuamme asian suhteen, toinen terhakoista tarjoilijamimmeistä sai vinoilustamme tarpeekseen ja otti jotain mumisten spurtin jonnekin... yllätys olikin melkoinen, kun mimmi oli käynyt hakemassa muutaman kulman takaa kassillisen aivan loistavan herkullisia kebabbeja - loppui näiltä karjuilta vinoilut siihen paikkaan!
Tuota voi jo sanoa loistavaksi palveluksi - kiva reissu muutenkin 
Aihe: Fuengirola-Fuengirola 16.7 (Luettu 846 kertaa)