No niinhän siinä sitten kävi, että yli sata tonnia ajettu pärräni jätti ensimmäisen kerran tien päälle... aika kohtuulliset tilastot siis
Keräännyimme normaaliin tapaan JOE-baarille ja siinä elämän eliksiirien naatiskelun jälkeen painuimme kuuden mopon letkassa kohti Malagan takana olevia vuoristoja. Nousimme Malagasta Antequeran tietä ja siitä huoltoaseman jälkeen rampista ylös ja vasemmalle, mukavan mutkaista vuoristoreittiä rauhallisesti kurvaillen. Mukana olivat myös ensimmäistä kertaa tälle syys-ajokaudelle juuri suomesta espanjaan talveksi tulleet Tiina ja Vesa. Mukana menossa myös Andrus ja Anneli, Hot ja Pertti, sekä kaimani.
Keli oli mitä parhain, mutta kaimalleni iski "käsienpesun" tarve ja siinä pusikoiden lannoittamisen päättymistä odotellessamme saivat mopojemme luotettavat V2-moottorit hieman hengähdystaukoa. Yllätys olikin suuri, kun oma uskollinen moponi ei iskenytkään enää tulille, vaan jäi siihen paikkaan mykkänä mököttämään... yritin jutella rautaratsulleni mukavia, että eihän tässä nyt turhasta tarvitse suutahtaa, että mennäänpäs taas - vieraitakin on mukana.
Mopo hyytyy...Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan pakko oli kaivaa työkalupussi esille ja kääriä hihat... satula siis irti ja todennäköisintä syytä paikantamaan... akun napoihin menevät johdot olivat kuitenkin tiukasti kiinni. Seuraavaksi rupesimme liitos liitokselta purkamaan sähköjärjestelmää ja etsimään sieltä ongelman syytä. Välillä tapahtui joitain valonpilkahduksia, mutta lopulliseen ratkaisuun ja vian löytämiseen emme saaneet selvyyttä.
Nooh... päivä oli mitä kaunein ja olimme yli kilometrin korkeudessa vuorilla... mikäs siinä vapaalla mutkaista tietä alaspäin laskiessa. Olikin kiva yllätys, että mopo lähti kuin lähtikin mäkistartilla käyntiin - mutta käynti pätki kuin missäkin traktorissa tai leikkuupuimurissa. Eipä hätää, siinä alaspäin kohti muistissa olevia kyliä ja niiden baareja lotkotellessa pysähdyimme viihtyisän perheravintolan,
Venta Caza Alvaron, pihaan. Vipinää syntyikin koko perheen voimin - olihan yhteensä kahdeksan syömämiehen ja -naisen lauma oiva lisä pienen perheyrityksen päivämyyntiin.
Olipas hyvää!Possun sisäfileet olivatkin vertaansa vailla niin koon kuin maunkin suhteen... ähkiminen oli melkoista, erityisesti pihvien loppuvaiheessa, kun kaikki tosissan yrittivät selviytyä syömäurakastaan - jotkut eivät siinä edes onnistuneet, heh... vatsat olivat kuitenkin takuuvarmasti täysiä!
Kuppilan kokki oli ystävällinen ja jeesasi tuossa välissä Gruan (paikallinen hinausauto) soittamisessa mopoani hakemaan. Apu olikin tarpeen, koska siinä olisi ollut melkoinen tehtävä yrittäessä selvittää missä ylipäätään olimme!
Jälkiruokien jälkeen Grua saapuikin ja siitä vaan mopo lavalle ja kohti Fuengirolaa... hyppäsin itsekin Gruan kyytiin ja kuski päästi tuhatta ja sataa, jättäen muun porukan kauaksi taakseen! ...Fuengirolassa mopo talliin ja kuinka ollakaan, taisi siinä sitten huurteinen, ehkä parikin, livahtaa nestetasapainon riittävyyttä varmistamaan.
Missä vika...?Tänään maanantaina rupesin sitten kaikessa rauhassa uudestaan funtsimaan mahdollista ongelman aiheuttajaa... Malagassa majaansa pitävän vakiopajamme, Sun Customin, asentaja "Soto" soittelikin minulle kun huomasi minun yrittäneen tavoitella häntä eilen. Harrkan akun hintaa kysyttäessä, tuli vastaukseksi 180 Euroa, mikä tuntui enemmän kuin kalliilta! ...esimerkiksi tuo nykyinen neljä vuotta vanha akku maksoi aikoinaan 70 Euroa ja pidin sitäkin kalliina!
Olin siis päättänyt, että vika kaikessa yksinkertaisuudessaan on akussa, neljän vuoden ikä akulle tuollaisen tärisevän Harrikan ja Espanjan kuumuuden vaikutuksen alla on jo melkoinen suoritus. Usein akut hyytyvät jo parissa vuodessa.
Otin vanhan akun malliksi ja painuin Fuengirolassa olevaan pienen pieneen korjaamoon, jossa olen joskus aiemmin jarrupaloja ja renkaita vaihdattanut. Yllätys olikin melkoinen, kun isäntä pyyhkäisi akkuni tyyppinumeron esille ja aukaisi yhden korjaamon perällä olevan taikaoven... sieltä löytyi siistissä pinossa uusia akkuja, ja yllätykset senkuin jatkuivat, kun mekaanikko kaivoi kätköistään juuri samanlaisen akun kuin minulla oli kourassa! ...sitten vaan hapot sisään ja vartin pikalataus - uusi uljas akku oli valmiina testiin.
Bingo!Vanhalla rutiinilla pudotin uuden akun paikalleen ja piuhat tiukasti kiinni... jännitys tiivistyi, kun käänsin virrat päälle... voi sitä sisäistä hymyn virnettä, kun virtakytkintä kääntäessäni mopon valot rävähtivät kirkkaina talliin - ja uskollinen V2-mylly jyrähti napista käyntiin - niinkuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunutkaan!
Remontti aiempine kauhukuvineen päättyikin melkoisen kivuttomasti ja edullisestikin... täällä Espanjassa vakuutukset maksavat hinausautot, myös akun hinnan suhteen ero oli melkoinen... tuttu mekatsu hieman häpeillen määräsi akulle hinnaksi kokonaista 50 Euroa... en tinkinyt, enkä muutenkaan valittanut
Loppu hyvin, kaikki hyvin... akku on tärkeä kapistus - mopossakin 
Aihe: Akku on mopossa tärkeä härveli (Luettu 843 kertaa)